Monilla yleisimmillä suomalaisten käyttämillä sijoitusalustoilla on alustasta riippuen mahdollisuus joko osassa tai kaikissa tuotteissa käyttää sijoitusten tehostamiseen niin sanottua vipuvaikutusta (eng. leverage). Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että saat sijoittamallesi pääomalle enemmän ostovoimaa kuin esimerkiksi suorissa osakeostoissa. Käyn tässä artikkelissa läpi tärkeimpiä vipuun liittyviä asioita; riskit, mahdollisuudet ja muuta huomioitavaa. Tässä vaiheessa on jo hyvä mainita, että vivun käyttäminen kasvattaa lähes poikkeuksetta sijoitusten riskiä, joten kannattaa opiskella aihetta ja hankkia tarvittava ymmärrys tuotteisiin ennen kuin lähtee niitä käytännössä käyttämään.
Vipuvaikutuksen tuomat mahdollisuudet ja riskit
Otetaan alkuun käytännön esimerkki siitä, miten vipuvaikutus toimii. Kuvitellaan että sijoitat esimerkiksi 10,000 € Apple-osakkeen hinnanerosopimukseen 5-kertaisella vipuvaikutuksella, tämä tarkoittaa käytännössä samaa, kuin jos olisit sijoittanut 50,000 € samaan osakkeeseen ilman vipuvaikutusta. Luonnollisesti jälkimmäisessä sijoituksessa sekä euromääräinen tuotto- että tappiopotentiaali ovat molemmat isompia. Käytännössä osakkeella on tässä tapauksessa tilaa mennä miinukselle vain maksimissaan 20 % ilman, että sijoitus sulkeutuu automaattisesti. Toisaalta jos osake nousee esim. 10 %, onkin vivun kanssa avattu sijoitus tuotolla jo 5,000 €, kun ilman vipua avattu samankokoinen sijoitus olisi samassa tilanteessa tehnyt tuottoa vain 1,000 €. On myös hyvä huomioida, että 50,000 € arvoisessa vivuttomassa osakesijoituksessa maksimi tappiomahdollisuus on teoriassa koko sijoitettu pääoma eli 50,000 €, mutta esimerkin mukaisessa 5x vivulla avatussa 10,000 € sijoituksessa maksimitappio on useinmiten ainoastaan 10,000 € (poislukien ns. velka- tai lainavivut mitkä ovat asia erikseen) mutta tuottopotentiaali sama. Vipuvaikutuksen oikeanlaisella ja ennen kaikkea hallitulla käytöllä voit siis merkittävästi lisätä sijoitustesi tuottopotentiaalia, eikä riskinhallinta viputuotteiden pelottavasta maineesta ja sijoitusalustojen riskivaroitusbannereista huolimatta ole missään nimessä mahdotonta. Tärkeintä on vain, että itse oikeasti ymmärrät mistä on kyse ja minkä kokoista vipua olet käyttämässä. Suosittelen siis ennen viputuotteisiin sijoittamista tekemään esimerkin kaltaiset laskelmat varsinkin siitä kuinka suuri prosentuaalinen lasku sijoituskohteessa aiheuttaisi sijoituksesi sulkeutumisen ja pääoman menettämisen.
Kaupankäyntikulujen merkitys
Lisäksi kannattaa huomioida kaupankäyntikulujen vaikutus. Useinmiten sijoitusalustojen kaupankäyntikulut on mainittu infotaulukoissa prosenttilukuina. Äkkiseltään esim. 0,001 % avaus- tai yönylimaksu ei kuulosta suurelta, mutta kyseinen prosentti lasketaan nimenomaan sijoituksen kokonaisvolyymista, eli vipu mukaan lukien. Joillain alustoilla on mahdollisuus käyttää jopa 100-kertaista vipua, jolloin kyseinen 0,001 % kulu olisikin 0,001 x 100 eli 0,1 % sijoittamastasi omasta pääomasta. 0,1 % yönylimaksu maksettuna joka yö alkaa jo syömään sijoitusten tuottoa merkittävästi.
Optiokauppa Suomen verotuksessa
Suomalaisten ja Suomeen verovelvollisten sijoittajien kannattaa optioihin tai viputuotteisiin sijoittaessa huomioida Suomen verotus. Verolain mukaan optiokaupasta syntyneet tappiot eivät ole verovähennyskelpoisia, toisin kuin esim. osakesijoituksista koituneet tappiot. Suurimmassa osassa viputuotteista sovelletaan samaa lakia. Tämä on käytännössä varsin ongelmallista monelle sijoittajalle ja eritoten ns. päivätreidaajille, joiden sijoitukset koostuvat useasti päivän aikana tehdyistä lyhytaikaisista sijoituksista. Käytännössä Suomen laki siis määrittää, että jos Matti päättää aloittaa treidauksen, ja käy päiväkauppaa huonolla menestyksellä häviten ajan myötä kaiken sijoitetun pääomansa, joutuu hän silti maksamaan verot jokaisesta tuotolla suljetusta sijoituksesta. Jokainen päiväkauppaa harrastanut tietää, että kyseisessä tapauksessa Mattikin olisi luultavasti onnistunut sulkemaan osan sijoituksista tuotolla, vaikka lopputulos olikin sijoituspääoman ”likvidoituminen”. Näitä ”tuloja” ei myöskään kannata verottajalta peitellä, sillä varsinkin EU:n alueella verokarhun kynnet ylettävät nykypäivän digitaalisessa maailmassa pitkälle, ja EU:n yhteisten sopimusten ansiosta useimmilta eurooppalaisilta sijoitusalustoilta menee tieto suoraan Suomen verottajalle jokaisesta suomalaisesta asiakkaasta.
Mistä vipu tulee?
Vipuvaikutuksen periaate voi äkkiseltään kuulostaa oudolta; mistä ylimääräinen ostovoima oikein tulee? Yleisimpien sijoitusalustojen viputuotteet ovat yleensä ns. hinnanerosopimuksia (eng. contract for difference). Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittaessa mihin tahansa kohteeseen (esim kulta, apple-osake tms.) et oikeasti omista fyysistä instrumenttia, vaan olet ostanut ns. option spekuloida kohteen hinnalla ja hyötyä sen liikkeestä. Tämä mahdollistaa sen, että hinnanerosopimusten markkina toimii tavallaan erillisenä koko osakemarkkinasta. Käytännössä sijoitusalustoilla on yleensä kolmas osapuoli ”likviditeetintarjoajana”, eli käytännössä hoitamassa samaa roolia kuin osakemarkkinoiden ”market makerit”, joskin hieman eri periaatteella. Yksinkertaistettuna likviditeetintarjoaja siis nimensä mukaisesti tarjoaa alustalle suuren määrän rahaa tai ”likviditeettiä”, jolla pyörittää koko markkinaa, ja ottaa tietenkin osan kaupankäyntikuluista tästä hyvästä itselleen.